Humala

(Humulus lupulus; Cannabaceae) humle

Humala on kaksikotinen monivuotinen lehdoissa kasvava hamppukasvi, jota on ennen viljelty Suomessa yleisesti. Sitä kasvaa Etelä- ja Keski-Suomessa paikoitellen, osaksi viljelyjäänteenä, osaksi alkuperäiskasvina.

Roomalaiset olivat kuulleet huhuja pohjoisen ihmisistä, jotka valmistivat humalan avulla erikoista ohrajuomaa, mutta Plinius tunsi humalan käytön varsinaisesti vain ruokana. Kasvin nimi tulee ilmeisesti latinan sanasta lupus (= susi); se kuvastaa humalan kykyä tukahduttaa kaiken tiellään kasvavan samalla tavalla kuin susi nielee saaliinsa.

Humala rohtona

Rohtona käytetään käpymäisiä kypsiä emitähkiä. Vaikuttavia aineita ovat hartsi, joka sisältää karvasaineita (humuloni, lupuloni ja ksantohumoli), eteerinen öljy (0,4-3 %; sisältää mm. myrseeniä, humuleenia, borneolin valeriaanahappoesteriä, beetakaryofylleeniä ja farneseenia) ja lisäksi parkkiaineet (2—4%), flavonoidit (pääasiassa kemferolin ja kversetiinin glykosideja) ja pelargonihappo.

Humala on lievästi rauhoittava rohto, joka lievittää myös sileän lihaksiston kouristuksia. Sitä käytetään levottomuuteen, unettomuuteen, hysteriaan ja jännitystiloihin usein yhdessä valeriaanan eli rohtovirmajuuren kanssa. Nestettä poistavana rohtona humalaa käytetään virtsahaposta johtuviin vaivoihin ja virtsatietulehduksiin. Sen karvasaineet ovat antimikrobisia eli mikrobeja tuhoavia. Kansanlääkinnässä humalaa on käytetty ulkoisesti haavoihin ja ajoksiin. Perinteisesti humalaa käytetään mausteena oluenvalmistuksessa.

Humala

Humalaa sisältäviä tuotteita:

Unilintu yrttiuute
Tuutu yrttiuute