Voikukka

(Taraxacum spp.; Cichoriaceae) maskros

Voikukka on monimuotoinen ja monivuotinen sikurikasveihin kuuluva “rikkaruoho”; Suomessakin niitä on noin 400 lajia. Eri kielillä voikukkaa kutsutaan mm. leijonanhampaaksi tai sängynkastelijaksi, mikä viittaa kasvin virtsaneritystä lisäävään vaikutukseen. Suvun tieteellinen nimi voidaan johtaa sanoista taraxis (= eräs silmäsairaus) ja akeomai (= parantaminen).

Voikukka rohtona

Rohtona käytetään voikukan juurta, versoa ja tuoreesta voikukasta puristettua mehua. Vaikuttavia aineita ovat taraksiini-karvasaine, taraksasteroli, tarakseroli, hartsit, flavonoidit, fruktoosi (keväällä), inuliini (syksyllä jopa 40%), A-, B-, C- ja D-vitamiini, kalsium, fosfori, magnesium, rauta ja kalium (versossa 4,5 %), lima-aineet, seksviterpeenilaktonit, triterpeeni, beeta-amyliini, sterolit ja fenolihappo.

Voikukan lehdet lisäävät haimanesteen ja virtsan eritystä ja helpottavat perna- ja munuaisvaivoja, kihtiä, reumaa ja vesipöhöä. Voikukka tunnetaan myös “verta puhdistavana” rohtona. Juuri lisää huomattavasti sapeneritystä, lisää ruokahalua, edistää ruoansulatusta ja vahvistaa maksaa. Voikukka auttaa vatsakatarriin, ummetukseen ja peräpukamiin ja lisäksi estää kasvaimia ja tulehduksia. Voikukan inuliini alentaa korkeaa huonoa kolesterolia ja verensokeria. Voikukkaa käytetään myös ihottumiin, kutinaan ja selluliitin hoitoon. Voikukan maitiaisnestettä voidaan käyttää ulkoisesti syylien hoitoon.

Voikukka