Näkymättömät hyvikset: luonnonympäristön mikrobit suojaavat terveyttä

Järveen pulahduksen jälkeen on mukava noppia muutama mustikka ja pysähtyä hetkeksi hengittelemään mäntykankaan ilmaa. Luonto tulvii koko olemukseen: marjan mehuisuus, tuoksut, hiljaisuuden balsami, tuulenvire märällä iholla, maiseman koko kauneus.

Eräs luonnon parhaista anneista jää silti aistein havaitsematta. Jokainen heittäytyminen viherympäristöön merkitsee lukemattomien mikro-organismien eli mikrobien siirtymistä elimistöömme. Uusimman tieteellisen tiedon mukaan luonnon terveysvaikutuksissa on mikrobialtistuksella aivan keskeinen rooli. Tutkijat ovat puhuneet mikrobeista ”vanhoina ystävinä” – ja hyvästä syystä.

Ympäristöstä saadut mikrobit – etunenässä bakteerit – ovat avainasemassa ihmisen immuunijärjestelmän rakentamisessa, säätämisessä ja ylläpidossa. Elimistö kohtaa jatkuvasti vieraita biohiukkasia ja valkuaisaineita. Terveesti toimiva immuunijärjestelmä laskee hyödylliset tulijat sisään ja torjuu haitalliset. Vireessä pysyäkseen järjestelmä tarvitsee monipuolista mikrobialtistusta. Erityisen tärkeää tämä on pikkulapselle, jonka immuunijärjestelmä on vasta kehittymässä, mutta tarve jatkuu koko elämän, sillä etulinjan immuniteettiin liittyvät solut eivät pysty muodostamaan pysyviä muistisoluja.

Mikrobit kansoittavat ihoa, ruoansulatuskanavaa ja hengitysteitä. Ne osallistuvat kehon elintärkeisiin prosesseihin, kuten ravintoaineiden ottoon ja vitamiinien tuotantoon. Suoliston mikrobisto vaikuttaa myös tunne-elämää ohjaaviin aivoalueisiin ja näin ollen mielentiloihin ja käyttäytymiseen. Elimistön mikrobien määrä on vähintään yhtä suuri kuin kehon omien solujen. Pelkästään suolistoa asuttaa sata biljoonaa eli miljoona miljoonaa mikrobia. Geneettisesti edustamme ”itseämme” alle yhden prosentin osuudella: keholla on geenejä runsas 20 000, mutta siinä asuvilla mikrobeilla kolmisen miljoonaa. Mikrobien geenit linkittävät koko geeniperimämme eli genomin ympäristön geeniperimien kokonaisuuteen eli metagenomiin.

Symbioosimme mikroskooppisten organismien kanssa juontaa juurensa aikojen hämärään. Maapallon elämää hallitsivat pitkään yksinvaltiaina mikrobit ja kaikki myöhemmin ilmaantuneet elämänmuodot ovat olleet mahdollisia vain yhteistyössä niiden kanssa. Myös ihminen on evolutiivisesti täysin sopeutunut jatkuvaan ja runsaaseen mikrobisyötteeseen. Homo-suvun parimiljoonavuotisesta lajihistoriasta enemmän kuin 99,5 prosenttia on kulunut keräilijä-metsästäjänä. Se on ollut yhtä möyryämistä, rypemistä, mutustelua, koluamista, kahlaamista – itsensä likoon heittämistä. Tiivis yhteiselo ”vanhojen ystävien” kanssa jatkui vielä agraarikulttuurissa, jossa omana ja erityisen voimakkaana mikrobialtistuksen lähteenä olivat kotieläimet.

Nyt tilanne on silmänräpäyksessä muuttunut. Ihmiskunnan enemmistö asuu kaupungeissa, luonto on jäänyt kauemmaksi jokapäiväisestä elämästä. Yhtä kiihkeätempoinen kuin on ollut urbanisaatioprosessi, on myös ollut immuunijärjestelmään liittyvien sairauksien lisääntyminen. Yhteinen taustatekijä näille kroonisille, ei-tarttuville sairauksille – kuten esimerkiksi allergioille, astmalle, sydän- ja verisuonisairauksille, diabetekselle, autismille ja suolistosairauksille – on elimistön matala-asteinen tulehdustila, inflammaatio. Tutkijat näkevät yhteyden tulehdusperäisten sairauksien ja luontokontaktin haipumisen välillä.

YK:n ympäristöohjelma, kansainvälisen biodiversiteettikokouksen sihteeristö ja Maailman terveysjärjestö WHO julkaisivat vuonna 2015 katsauksen luonnon monimuotoisuudesta ja ihmisen terveydestä. Siinä esitettiin näkemys, että ihminen ei ole niinkään ”yksilö” vaan pikemminkin ekosysteemi ja että tämä saattaa olla viime vuosien ratkaisevimpia edistysaskelia terveyden ymmärtämisessä. Samana vuonna julkaistiin julkilausuma Helsinki Alert of Biodiversity and Health, jossa 26 huippututkijaa eri maista peräänkuulutti mikrobialtistuksen huomioimista muun muassa kaupunkisuunnittelussa. Suomeksi sanottuna: tarvitsemme luontoa lähelle, mieluiten ihan liki.

Yhdessä grammassa suomalaista metsämaata on Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksen mittausten mukaan yli miljardi mikrobia. Erilaisista luontotyypeistä otetuista ilmanäytteistä on löydetty sadasta tuhannesta jopa lähes miljoonaan mikro-organismia kuutiota kohden. Ihmisen vastustuskyvyn kannalta tärkeitä bakteereita elää paitsi kasvien pinnoilla (ektofyytit) myös niiden sisällä solujen väleissä (endofyytit). Luonnonvesissä on niin runsaasti mikrobeja, että niitä välittyy jopa vesistöjen lähellä olevaan ilmaan.

Kaupunkien puistokäytävien hiekan ja soran mikrobimäärä on satatuhatta kertaa metsämaata vähäisempi ja lajisto suppea. Ihmisen toimet ovat huventaneet maailmanlaajuisesti luonnon monimuotoisuutta. Tämä heijastuu terveyteemme. Suomalaistutkimuksessa selvitettiin kodin lähiympäristön monimuotoisuuden yhteyttä atooppiseen allergiaan pohjoiskarjalaisilla nuorilla. Tuloksista ilmeni, että terveiden nuorten kotipihoilla kasvoi enemmän luonnonkukkalajeja kuin allergeeneille herkistyneiden nuorten pihoilla. Mitä enemmän metsää ja maatalousmaata kodin ympärillä oli, sitä enemmän esiintyi iholla hyödyllisiä bakteereja (osalla havaituista bakteereista oli yhteys tulehdusreaktiota hillitsevien sytokiinien määrään).

Ihmiskehon mikrobiston monimuotoisuus suojaa terveyttä. Mekanismin voi ymmärtää ajattelemalla monimuotoista metsää tai niittyä. Lajistoltaan runsas ekosysteemi on vakaa, koska lukuisat lajit säätelevät toistensa runsautta ja vaikutusvaltaa. Yksittäinen laji ei helposti pääse jylläämään ylitse muiden. Vastaavasti kun elimistön mikrobisto on monimuotoinen, elimistöön päässyt patogeeni eli taudinaiheuttaja joutuu taistelemaan jalansijastaan normaalilajiston kanssa ja todennäköisyys sen läpimurrolle on huomattavasti pienempi kuin mikrobiköyhässä elimistössä.

Sisäistä monimuotoisuutta, kuten jo todettua, ei ole ilman ulkoista. Luonnon monimuotoisuuden vaalimisella on paitsi vahva ekologinen myös kansanterveydellinen aspektinsa. Ympyrä on tietyllä tapaa sulkeutunut, kun luonnonkansojen perinteinen näkemys ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnin erottamattomuudesta on putkahtanut tieteen eturiviin. Kokonaisvaltaisen ja yhteishyvää edistävän terveyden nimissä meidän olisi hyvä heittäytyä luontoon niin usein ja syvälle kuin mahdollista, mutta myös vaikuttaa käytössämme olevin keinoin luonnon monimuotoisuuden säilymisen puolesta. Jos yhtään tarkemmin ajattelemme, emme voi olla pitämättä näitä molempia korkean luokan prioriteetteina.

Siis kosketetaan, maistetaan ja hengitetään luontoa – ja pidetään siitä huoli.

Teksti: Marko Leppäniemi

Marko Leppänen on maantieteilijä, joka toimii luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutuksien hyödyntämistä edistävissä tehtävissä ja on myös kirjan Terveysmetsä – Tunnista ja koe elvyttävä luonto (Gummerus 2017) toinen kirjoittaja.

Valikoima Frantsilan tuotteita: