Siankärsämö

Achillea millefolium  – Asteraceae eli Asterikasvit 

Siankärsämöllä on 160 kansan käyttämää nimeä kuten aivastusjuuri, akan tupakki, hurstinkukka, häränhukka, häränhäntä, juhannuskukka, kaljanen, kuperkeikka, kärsäheinä, mäntäheinä, mäntäpää, nenätiisti, pellonpekko, pellonvanhanen, peltohumala, pietarinkukka, pyörtänäpöllö, satalatva, siankärsäheinä, timpurinkukka, tupakkikukka. Saksassa kasvia nimitetään usein naistenyrtiksi (Frauenkraut).  

Siankärsämö on koko Suomessa kasvava monivuotinen kasvi jota tavataan tienvierillä, pihoilla ja puutarhassa. Se on ”tuhattaituri”, jota on pidetty vahvuuden symbolina. Kreikkalainen soturi Akilleuksesta tuli haavoittumaton – ainoastaan kantapää jäi hänen heikoksi kohdakseen eli ”Akilleen kantapääksi”, kun hänen äitinsä kastoi hänet siankärsämöveteen pitämällä kantapäistä kiinni.  

Näköislajina siankärsämölle on sen isomykeröinen sukulainen ojakärsämö (Achillea ptarmica).Jonka kukkanuput ovat isompia ja harvemmassa kuin siankärsämöllä. Ojakärsämön tieteellinen lajinimi ”ptarmica” tulee kreikan kielen sanasta ”ptario”, aivastus, koska siitä valmistettiin aivastuspulveria. Se yleistyi Suomessa 1800-luvun lopulla, kun heinän viljely alkoi. 

Siankärsämön tuoreita lehtiä voi keväällä käyttää villimausteena ja vihanneksena keittoihin, salaatteihin ja voileivän päälle. Nuoria versoja on Keski-Euroopassa käytetty alkoholijuomien ja juustojen maustamiseen.