Tarinamme – Frantsila

Kukoistuksen kasvattajat

Kylvämme, viljelemme, uutamme, uudistamme ja kehitämme. Purkitamme, pakkaamme ja lähetämme. Ennen kaikkea – me rakastamme tätä kukoistuksen alkumaata, josta yhä ammennamme ja josta aktiivisesti huolehdimme, jotta hyvä jatkaisi kasvamistaan ja kukoistus leviäisi pelloilta sielujen sopukoihin saakka.

Jo kymmenen sukupolven ajan olemme kasvattaneet hyvää.

Yli 40 vuoden ajan olemme viljelleet ja valmistaneet luonnonmukaisia tuotteita kestävän viljelyn periaatteita kunnioittaen. Frantsilan kasvit kasvavat omalla luomutilallamme Hämeenkyrössä, puhtaassa ja elävässä maaperässä. Kun viljelemme kasvimme itse, tunnemme niiden matkan siemenestä uutteeksi — ja voimme varmistaa niiden puhtauden, laadun sekä bioaktiivisen voiman parhaimmillaan.

Tehtävämme on varmistaa, että seuraavillakin sukupolvilla olisi käytössään se kasvien viisaus, joka on inspiroinut meitä vuosikymmenestä toiseen. Peltojemme ja puutarhamme puhtaassa maaperässä kasvaa joka kesä yli 20 luonnonkasvia ja yrttiä. Joka kevät istutamme 30 000 uutta tainta.

Viisaat kasvimme parantavat, rauhoittavat, virkistävät ja uudistavat. Yli 20 erilaista kasvia ja 148 niistä kehitettyä tuotetta pitävät huolta sinusta.

Historiaa

Poika ja iisopit

Vuonna 1988 Virpi Raipala-Cormier istutti rohtoiisoppia riviin kotitalonsa viereen Hämeenkyrössä. Hänen nelivuotias poikansa Jupiter kulki perässä, ja aina kun äiti kääntyi, poika nosti taimen maasta ja söi sen. Iisoppi maistuu anikselta.

Hänelle oli opetettu, mitkä kasvit kelpaavat ja miksi. Frantsilassa kasvit olivat ruokaa, lääkettä ja leikkiä yhtä aikaa, eikä kukaan pitänyt sitä erikoisena. Muualla Suomessa se oli harvinaista.

Kaksi agronomia

Seitsemän vuotta aiemmin Virpi Raipala-Cormier ja James Cormier olivat asettuneet Virpin sukutilalle Hämeenkyrön Kyröspohjaan. Molemmat olivat agronomeja, molemmat rakastivat kasveja.

Vuonna 1981 he tekivät päätöksen, joka oli aikaansa edellä. He alkoivat viljellä rohtokasveja avomaalla ammattimaisesti, ensimmäisinä Suomessa, ja valmistaa niistä tuotteita. Luomuviljelystä ei puhuttu missään. Sille ei ollut markkinoita eikä nimeä.

He tekivät sen, koska halusivat näyttää kahden asian olevan mahdollisia: että lähiluonnon kasveilla voi hoitaa itseään, ja että maata voi viljellä köyhdyttämättä sitä.

Kymmenen sukupolvea

Maa, jolle he asettuivat, oli ollut Virpin suvulla kolmesataa vuotta. Kymmenen sukupolvea samaa peltoa. Ensimmäinen heistä raivasi tämän pellon metsästä. Hän ei tiennyt nimiämme eikä olisi ymmärtänyt, mitä me täällä nyt teemme.

Silti hänen työnsä jatkuu. Sama multa, jota hän käänsi, kasvattaa nyt kehäkukkia purkkeihin, joita myydään Japanissa. Maa ei tiedä siitä mitään. Se vain ottaa vastaan sen, mitä sille annetaan, ja palauttaa saman verran takaisin.

Keittiöstä alkanut

Ensimmäiset salvansa Virpi teki keittiössä. Hän uutti yrttien tehoaineet öljyyn, yhdisti mehiläisvahaan ja kokeili, kunnes yhdistelmä tuntui oikealta. Sitten hän antoi niitä ystävilleen.

Ystävät kertoivat toisilleen. Jossain vaiheessa sitä alettiin kutsua ihmesalvaksi, koska se auttoi ihopulmiin, joihin mikään muu ei ollut auttanut. Sitä ei mainostettu kertaakaan.

Sama 11 yrtin salva on yhä valikoimassamme. Reseptiä ei ole tarvinnut muuttaa.

Miksi kasvit?

Kasvi seisoo paikallaan koko elämänsä eikä pääse pakoon mitään: ei polttavaa aurinkoa, ei hyönteistä joka puree, ei tulehdusta joka uhkaa levitä. Siksi sen on osattava kaikki itse. Ihmisen iho tekee samaa työtä ja kohtaa samat uhat. Kasvi on vain harjoitellut sitä satoja miljoonia vuosia pidempään.

Aspiriini on peräisin pajunkuoresta. Mutta pajunkuori ei ole aspiriinia. Kun yksi yhdiste eristetään, siitä tulee voimakas ja täsmällinen — ja saadaan myös sen sivuvaikutukset. Kasvissa sama yhdiste ei esiinny yksin. Sen ympärillä on satoja muita, jotka vaimentavat sen ärsyttävyyttä ja vahvistavat sen vaikutusta.

Kasvi on valmis resepti, jota evoluutio on hionut niin kauan, että osat sopivat yhteen. Siksi se voi olla yhtä aikaa tehokas ja hellävarainen. Yksitoista kasvia yhdessä tekee sen, mitä yksikään niistä ei tekisi yksin.

”Jokaisessa kasvissa on satoja erilaisia vaikuttavia aineita. Niiden synergia tekee salvasta niin tehokkaan”, Virpi sanoo.

Kasveja parempaa emme yritä keksiä. Yritämme vain saada niiden oman voiman purkkiin mahdollisimman ehjänä.

Mitä ihmiset Frantsilalta hakevat?

Kiristävä iho, joka ei rauhoitu apteekista saadulla voiteella. Uni, joka katkeaa aamuyöllä. Vatsa, joka oikuttelee. Olo, joka on väsynyt tavalla, jota nukkuminen ei korjaa.

Kehäkukka rauhoittaa ärtynyttä ihoa. Kanerva ja sitruunamelissa auttavat rauhoittumaan illalla. Väinönputki ja voikukanjuuri ovat auttaneet ruoansulatusta pitkään ennen kuin kukaan puhui suolistosta. Nämä kasvit kasvavat täällä pelloillamme, ja siksi tiedemme, mitä niissä on — se on turvallisuutta, jota ei saa tuoteselosteesta.

Frantsila ei lupaa, että kasvi poistaa rypyt viikossa. Iho, suolisto ja uni eivät ole erillisiä ongelmia, vaan osa samaa kokonaisuutta. Tuotteemme auttavat kehoa tekemään sen, minkä se jo itse osaa.

Oman maan antimia

Viljelemme itse tuotteidemme keskeisimmät kasvit: parikymmentä lajia, omilla pelloillamme. Poimimme ne käsin, kuivaamme tuoreimmillaan ja uutamme tehoaineet samalla tilalla.

Muut raaka-aineet valitsemme yhtä tarkasti, mutta emme väitä kasvattavamme niitäkin itse.

Pelto on olemassa. Sinne voi tulla katsomaan.

Haluamme antaa enemmän kuin ottaa

Yksikään toimiva suhde ei voi olla pelkkää ottamista. Se pätee ihmisten välillä, ja se pätee ihmisen ja maan välillä.

Viljelemme luonnonmukaisesti: maata muokataan mahdollisimman vähän, hiili jää maaperään, ja kehäkukan varret palautetaan pellolle ravinnoksi. Maaperämme on nyt parempikuntoista kuin neljäkymmentä vuotta sitten.

Se ei ole vain ympäristöteko. Elävässä maassa kasvava kasvi rakentaa itseensä enemmän niitä aineita, joiden takia me sitä viljelemme.

Sama pelto

Jupiter Cormier kulkee nyt veljensä Valon kanssa samoilla pelloilla. Kasvit ovat samoja kuin heidän lapsuudessaan, mutta niitä ei viljellä samalla tavalla kuin vanhempien aikaan. Se on jatkuvuuden tarkoitus: joku välittää tarpeeksi muuttaakseen asioita paremmiksi.

Keväällä Frantsilassa istutetaan käsin kymmeniätuhansia taimia, ja syksyllä maa on hieman parempikuntoista kuin keväällä. Se toistuu vuosi toisensa jälkeen, eikä se ole vertauskuva mistään. Se on työtä, jonka tulos on mitattavissa.

Jonain päivänä joku muu kulkee näillä pelloilla. Hän saa käsiinsä paremman maan kuin ne, jotka ovat hoitaneet sitä ennen häntä.

”Frantsila ei ole minulle vain yritys. Se on paikka, jossa toivo on konkreettista. Jokainen kasvukausi on tilaisuus jättää maa parempaan kuntoon kuin se oli keväällä. Emme usko, että maailma muuttuu synkistelemällä. Se muuttuu, kun joku näyttää, että toisinkin voi tehdä.”
– Jupiter Cormier, toimitusjohtaja ja yrittäjä