• Ihmiset
  • Kukoistus
  • Viljely

Sadonkorjuuaika on Frantsilan pelloilla juhlaa – näin kasvit kerätään ja kuivataan oikeaoppisesti

Kehäkukka kuuluu myös Sannin lempituotteisiin, Frantsilan Kehäkukkavoiteeseen ja Kehäkukka-porkkana kasvoöljyyn, jonka nimeen Sanni vannoo varsinkin kesäaikaan.

Harvalla on työpaikallaan yhtä kaunista ja huumaavan tuoksuista miljöötä kuin Sanni Salmisella elokuussa, sadonkorjuun aikaan.

Frantsilan 24 hehtaarin pelloilla tuoksuu runsas yrtticocktail, kun sato kukoistaa koko komeudessaan. Tuolla kukkivat oranssit kehäkukat, tuolla vaaleanpunaiset auringonhatut, keltaisena sojottavat ukontulikukat ja päivänkakkaraa muistuttavat kamomillat. Valkoiset siankärsämöt, Sannin suosikit jo lapsuudesta, kasvavat täällä ravinteikkaassa maaperässä paljon korkeammiksi kuin teiden laidoilla.

Kukkien ympärillä pölyttäjät viettävät juhlaa, mehiläiset surraavat ja nokkosperhoset lehahtelevat kukasta kukkaan. Kukkivia kasveja on valtavasti, vaikka Sanni ja hänen kollegansa keräävätkin niitä joka päivä. Se on tarkkaa työtä, sillä oikeaoppisella keruuajalla ja kuivatuksella on iso merkitys kasvien tehoaineisiin, jotka tekevät Frantsilan tuotteista vaikuttavia.

Uutiskirjeen tilaajana saat ensimmäisen kertaostoksen yhteydessä -15 % alennuksen nettikauppamme.

Paras aika kerätä kasveja

Sanni Salminen, 28, on Frantsilan monitaituri. Hän kiinnostui ensin fytoterapiasta eli kasvilääkinnästä ja haki kuutisen vuotta sitten työkokeiluun Frantsilan perustajan Virpi Raipala-Cormierin puutarhaan. Seuraavana kesänä hänet jo pyydettiin Frantsilalle töihin.

Puutarhatöiden lisäksi Sanni on työskennellyt Frantsilan tehtaalla: tehnyt uutoksia, pullottanut ja postittanut tuotteita. Nyt hän on ensimmäistä kesää pelloilla. ”Elokuussa päiväni ovat etupäässä kukkien ja muiden kasvien keräämistä ja kuivaamista”, Sanni sanoo.

Kukkien tehoaineet ovat parhaimmillaan, kun kukat ovat juuri puhjenneet. Vihreillä kasveilla, kuten sitruunamelissalla, paras keruuaika taas on ennen kukintaa. Silloin kasvi on kasvanut tuuheaksi ja runsaaksi, eivätkä lehdet ole vielä kellastuneet.

Sanni kulkee pelloilla keräysessu vyötäisillään. Hän kerää suurimman osan kukinnoista käsin, napsaisee kukan irti varrestaan ja sujauttaa essun pussiin. Runsassatoinen nokkonen puidaan koneella 3–4 kertaa kesässä. Sen jälkeen Sanni vie kukat ja yrtit kuivatettavaksi, mikä ei ole lainkaan niin yksinkertaista, kuin luulisi.

Kasvien kuivaamisen taito

Sanni on kasvanut Fratsilan peltojen lähellä Hämeenkyrössä kodissa, jonka puutarhassa viljeltiin aina syötäviä hyötykasveja. Viimeiset pari vuotta hän on asunut Hämeenkyrössä omassa talossa, jonka 4000 neliön pihalle hän on tehnyt kasvimaan, kasvihuoneen ja kukkapenkit. Sanni kuivattaa kesäisin yrttejä ja kasveja, kuten pihasauniota ja mustaherukan lehtiä, joita hän käyttää talven teekupposiin ja ruokien mausteeksi. Kotona riittää, kun kasvit kuivattaa sisällä pimeässä. Töissä prosessi on tarkempi.

Keräämisen jälkeen kasvit ja kukat viedään kuivuriin. Frantsilassa on kaksi pienempää kuivauskaappia, joiden hyllyille yrtit asetellaan kuivumaan. Isommat kuivurit ovat muutaman neliön huoneita, joissa lämmin ilma pyörii ja kuivattaa kasvit. Sanni sanoo, että joskus on haastavaa tietää, milloin kasvi on täysin kuiva. Kaikki kasvit eivät käyttäydy kuin kehäkukat, jotka kuivuttuaan napsahtavat ja murenevat kädessä.

”Jokainen kasvi on omanlaisensa. Kehäkukat kuivuvat yleensä parissa päivässä, mutta tänä vuonna on kestänyt kauemmin. Ilmankosteus on ilmeisesti ollut suurempi”, Sanni sanoo. ”Kuivuus pitää tarkistaa käsin todella tarkkaan. Jos kasvit menisivät hieman kosteina pussiin, ne voisivat homehtua.”

Työhön Sannia ovat opettaneet Frantsilan peltojen viljelystä vastaava Tapani Ahola ja viljelyksiä hoitava Valo Cormier. Luonnossa työskentely ja mukavat työkaverit ovat Sannin mielestä työn parhaita puolia.

Viimeinen silaus pakastimessa

Sen jälkeen, kun kasvit on kuivatettu, ne laitetaan pusseissa vielä kahdeksi viikoksi pakastimeen. Tällöin kasveissa mahdollisesti olevien hyönteisten kaikki asteet kuolevat varmuudella. Kehäkukat säilytetään pakasteessa aina, sillä niiden väri haalistuu huoneenlämmössä.

Kuivausprosessin aikana kasvit pienenevät ja tiivistyvät. Peräkärryllinen nokkosta saattaakin mahtua kuivana kymmeneen säkkiin.

Pakastuksen jälkeen kasvit lähtevät tilan hallille varastoon ja sieltä seulonnan ja jauhatuksen jälkeen tehtaalle uutettavaksi. Näin niiden puhtaus ja paras laatu on taattua. Talvella Sanni Salminen tietää varmuudella, mitä hän tehtaalla purkittaa ja kotona kasvoilleen taputtelee.

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäJatka ostoksia
    Siirry työkalupalkkiin