Nokkonen

Urtica dioica - Urticaceae eli Nokkoskasvit

Nokkosesta käytetään myös nimiä nokilainen, nokkoskaali, vihreä kaali, vihantakaali ja viholainen. Lapissa tavataan nokkosen alalaji pohjannokkonen (Urtica dioica subsp. sondenii), jolla on vain yksittäisiä poltinkarvoja. Nokkonen on kaksikotinen ruoho, joka leviää helposti juurirönsyistä tai siemenistä. Suomessa kasvaa myös toinen nokkoslaji, yksikotinen rautanokkonen (Urtica urens) eli polttiainen 

Nokkonen on monipuolinen kasvi: paitsi rohtona ja ravintokasvina sitä on käytetty myös kuitukasvina. Se sisältää erittäin paljon ravintoaineita, ja sillä on merkittävä asema villivihannesruokana, jolloin siitä käytetään lähinnä nuoret lehdet. Tuore kasvi sisältää esimerkiksi piitä noin 60-kertaisesti samaan g-määrään lehtisalaattiin verrattuna, kalsiumia kolminkertaisesti maitoon verrattuna, rautaa seitsenkertaisesti pinaattiin verrattuna ja C-vitamiinia viisinkertaisesti appelsiiniin verrattuna. Nokkosen siemenet sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja sekä runsaasti E-vitamiinia.  

Rohtona käytetään kukintansa aloittanutta versoa ja lehtiä sekä siemeniä ja juurta. Huomioitavaa on, että nokkonen kerää itseensä nitraattia, siksi runsaasti typpipitoisessa maassa kasvavia versoja ei pidä kerätä sisäiseen käyttöön esimerkiksi navetoiden tai lantaloiden läheltä. 

Nokkosen siemeniä voi kerätä loppukesästä riipimällä. Kuihtuneiden lehtien poiston jälkeen siemeniä voi murskaamisen jälkeen käyttää esimerkiksi smoothieissa ja sekoitettuna esimerkiksi hunajaan. Murskaus on tarpeen, jotta siemenien vaikute- ja ravintoaineet saadaan ihmisen käyttöön; muuten ne vain menevät kehon läpi.